#15

Mä onnistun. Mä onnistun vielä tässä elämässä. Mä voitan mun pelkoni, mä ylitän mun tavotteet. Oloni on jälleen mennyt vuoristorataa, kuten aina. Mietin joskus mitä muiden ihmisten päässä liikkuu ja kuinka vasta myöhemmin tajuaa ettei ne ihmiset ollut minun arvoisiani. Pelkään kuitenkin kohta, että ihmisiin tutustuminen tulee olemaan vaikeaa. Pelkään niin paljon, että minut tuomitaan ja jätetään yksin. Mutta on tässä vielä hieman toivoa.

Trust life. Luota elämään, sanoi eräs kaverini. Nyt kun olen miettinyt sitä, niin minunkin pitäisi oppia olemaan epäröimättä. Kyllä kaikki järjestyy. Olen aina ollut todella arka, en uskalla luottaa itseeni. Harjoituksella tulen varmaan pääsemään siintäkin ylitse. Miten vaikeaksi olen aina elämän kuvitellut.

No kuulumisia vähän. Nyt kun mietin en edes muista alkuviikkoa. En edes muista mitä tein maanantaina, muuta kuin kävin tallilla. Tiistaina olin kaupungilla Petrin kanssa. Suunnittelimme meidän promojen bileitä ja mitä pitää sinne hankkia. Keskiviikkona tulikin extempore reissu Unioniin. Minun ei eka pitänyt mennä, koska Petri ei päässyt. No, sitten Toni kysyikin olenko menossa ja sanoin, että en varmaankaan niin pyysipä sitten mukaan. No alkoholistina en voi kieltäytyä. Ja onneksi en kieltäytynyt, koska voi vitsit miten hyvä ilta! Paljon riehumista ja energiaa, myös rauhallisuutta ja syvällisiä keskusteluja. En ole pitkään aikaan päässyt juttelemaan kenenkään kanssa rauhassa mieltä painavista asioista kasvokkain. Kyllä, se teki todella hyvää. Vaikka silloin tällöin juttelee WhatsApp:ssa ihmisten kanssa, se ei ole sama asia, kuin kasvokkain. Siintä kiitos tietylle henkilölle! No torstai menikin ihan hirveässä koomassa. Päivän teema olikin, että siirtää aina puolituntia lähtöä, kun myöhästyi aina bussista. Tuli myös koomattua jonkun aikaa Tonin työpaikalla, kun ei ollut muutakaan. Mielummin siellä, kuin yksin kotona.

Tulevia suunnitelmia onkin tänään käydä Unionissa kiusaamassa Tonia, sekä kysymässä Niinalta haluaako minut blokkaamaan huomenna. Ajattelin kerrankin olla selvinpäin viikonlopun. Lauantaina en kuitenkaan jaksaisi lähteä ryyppäämään, koska Unionissa on SOTB - bileet ja silloin on ollut aina ihan hirveästi porukkaa ja minua ahdistaa se ihmispaljous. Lauantaista kun on selvitty, niin sunnuntaina, jos joskus herää ihmisten aikoihin pitäisi käydä kahvilla kaverin kanssa. Se on auki vielä minne. Coffee Houseen saan vihdoin yhden ilmaisen erikoiskahvin, kun keräsin sen leimapassin täyteen! Kävin yhden kuukauden aikana 10 kertaa siellä, eli noin kaksi kertaa viikossa. Nyt tämän päivän omistan siivoamiselle, nytkin istun pesutuvassa koneen kanssa ja odotan pyykkejä koneesta.

''Putosin jakkaralta,

sä et nää mua enää,

pilven hattaralta,

näytän pitkää nenää. ''

#14

Keskiviikko taitaa olla maanantain ja tiistain ilkeä äitipuoli. Koko päivä oli ihan hirveetä sotkua. En sentään ollut myöhässä mistään tai mitään vakavaa käynyt, mutta aamulla alkoi heti hirveä tappelu ja moti meni jo siinä vaiheessa koko päivään. Autokoulussa oli kyllä mukavaa! Autossa tuli vain hirveän huono olo ja minä kun ajoin viimeisenä ja ennen sitä oli kahvitauko. Kahvitauolla söimme kaverin kanssa, niin oli tosi mukava ajaa, kun edellis yönä oli nukkunut aivan liian vähän. Jos hirvi jostain olisi sattunut eteen, niin reaktio kykyni olisi ollut todella huono. Ajoin koko matkan täysin koomassa Lappeenrantaan.

No autokoulusta pois päästyä oisin samantien voinut lähteä kotiin nukkumaan, mutta oli pari hankintaa tehtävä ensin. Juttelin myös kaverin kanssa kuka on menossa perjantaina Ysäri bileisiin ja minä en kertaakaan ole ollut sellaisissa, niin pyysin vähän neuvoa mitä pukisin. Noh.. tulihan se idea kyllä, mutta vaatteiden löytäminen oli mahdottomuus. Kaupoista ei löytynyt tarvitsemaani mekkoa ja kirppareille en pääse, kun en tiedä missä niitä on ja en omista autoa, että pääsisi liikkumaan helpommin. Meni kyllä ihan viimesetkin rippeet motista etsiä mitään päälle pantavaa, joten tyydyn siihen mitä löydän vaatekaapista. No siinä kaupungilla seikkaillessa pää tuli tietysti ihan järkyttävän kipeäksi. En tiedä johtuiko väsymyksestä vai siintä etten ollut syönyt oikein mitään koko päivänä. No kävin kahvilla Coffee Housessa ja päätin sitten lähteä kotia kohti.

Olin ollut yli 6 tuntia pois kotoa ja siltä se tuntuikin. En koko iltana jaksanut tehdä yhtään mitään. Ajattelin vain piiloutua peiton alle maailmaa ja kokeilla seuraavana päivänä uudestaan. Joten tässä ollaa, paljon paremmilla fiiliksillä, jos keksisi vielä jotain tekemistä tälle päivälle. Siivottavaa toki olisi, mutta myös haluaisin tehdä videon Youtuben puolelle.. Mutta se laittautuminen ei houkuta ollenkaan. Mutta se selviää myöhemmin jaksanko alkaa laittautumaan, voisin sen kyllä tehdä huomenna, jos meinasin vielä käydä kaupungilla katsomassa paria juttua!

Tässä pari päivää on ollut hirveästi kiirettä ja aina kun on ollut vapaa-aikaa olen halunnut vain olla. Että hieman on vaikea hetki meneillää, mutta eiköhän tästäkin pikku hiljaa aleta selviämään. Sitten kuvia ja siivoamista. Tää päivä menee vaan kotona, paitsi illalla vielä tallille!

#13

Oisipa päivä onnistunut yhtä täydellisesti, kuin meikkini. Melkein, vähän meni eyelinerit uusiksi ja kulmia muokattiin 10 minuuttia. Siis kissa piti taksin takapenkillä kamalaa huutoa ja kyllä siinä hieman hävetti. Kortti jumitti ihan hirveästi, että taksikuljettaja käynnisti maksukoneen uudestaan ja onneksi sitten toimi. Junakin hieman myöhässä, mutta onneksi sää on mitä kaunein. Olen menossa siis pääkaupunki seudulle taas vanhemmilleni. Myös siksi, että joudun lauantaista sunnuntaihin vahtimaan kolmea koiraa. Kaksi omaa ja yksi sukulaisten. He ovat menossa siis häihin ja koirat tarvitsevat siis hoitajan. Enkä halua edes nyt tietää miksi juna pysähtyi 30 sekunniksi keskelle ei mitään. No ehkä joskus pääsen määrän päähäni.

Hukun aina samaan asiaan uudestaan ja uudestaan. Ja taas saan uida pinnalle haukkaamaan happea ja taas tajuan, että tarvisin veneen pysyäkseni pinnalla, etten joutuisi pinnan alle uudestaan. Koskaan en kerkeä sitä saamaan, kun vajoan taas. Tajuan sen olevan vain itseni kiduttamista. Niin lähellä hengenlähtöä, mutta kidutukseksi saan haukata hieman happea, että pysyn hengissä. Onko tämä edes järkevää?

Olen taas muutenkin ollut ihan ristiaallokossa asioiden kanssa. Paljon on suunnitelmia tulossa ja menossa. Ainoastaan kaikki suhteet ja sosiaalliset asiat saavat minut myrskyyn. Tulen merisairaaksi. Liian sairaaksi, että en jaksa yhtään mitään. Voisiko nämä aallotkin jo laantua? Vaikka minulla meni viimeviikko oikein hyvin tallilla käydessä, vähän rilluttelemassa ja seikkailemassa, silti tuntuu hyvin tyhjältä. Alkuviikko on mennyt myös ihan hyvin. Maanantaina laitoin taas kämppää johonkin kuntoon, kävin kaupassa, siivosin, kävin tallilla ja otin päikkärit. Tiistaina nukuin hieman pitkään, mutta illasta kävin kahvilla ja kaupoilla. Myös oli DreamTeamin palaveri, missä suunniteltiin kaikkea jännää! Ja tietysti hyvää Gringosin ruokaa. Tämäkin päivä mennyt sählätessä, mutta loppuviikosta saa taas rauhoittua.

#12

Minulla oli hirveet univelat keskiviikko - torstai väliseltä yöltä. Olin siis keskiviikkona Petrin mukana Unionissa Fuksien bileissä. Tuli nukuttua hyvin huonosti. Joten tuli nukuttua varmaan yli 10 tuntia. Koko päivä sitten tuli oltua kauheassa koomassa. Väsytti ihan koko ajan, teki mieli vaan nukkua ja olla. Jaksanut tehdä oikeastaan mitään... Sain kuitenkin pöydän tehtyä loppuun, meni kyllä vähän hermo siihen kalvojuttuun, mutta mä onnistuin! Ja oon tosi tyytyväinen lopputulokseen, vähän on oman kädenjälki näkyvissä niissä rypyissä.

Tuli tehtyä myös pieni seikkailu Imatran keskustassa ja metsissä. Olin kaverin kanssa pienellä Pokemon reissulla ja tuli samalla käytyä hylätyllä hotellilla. Aluksi olin ihan innoissani, että pääsen käymään siellä sisällä, kun kaveri kertoi että siellä on hienoja graffitteja. Mutta pihaan päästessä iskikin pieni lamaannus ja itku oli lähellä, vaikka mitää hätää ei ollutkaan. Minusta kaikki paranormaali on liian pelottavaa. Odotin koko aika näkeväni jonkun varjon jossain. Säikähin jopa perhosta, mikä lensi ajovaloihin. Päätin kuitenkin, että aijon tulla uudestaan joskus päivällä. Sitten ehkä uudestaan uskallan tulla illalla.

Yskä jaksaa painaa vieläkin päälle. En ymmärrä miksi haluan juuri nyt kolmelta aamuyöstä kirjoittaa blogi tekstin, vaikka voisin mennä nukkumaan. Enää ei kyllä väsytäkkään, kun tuli nukuttua niin pitkään. Pitäissi meikitkin mennä pesemään ja muuta vastaavaa. Onneksi ei ole mitään kummallista huomenna, niin ei tarvitse ainakaan sitä panikoida. Tämä syksyebola on jotain niin hirveää. Loppuuko tämä kidutus koskaan? Loppuisiko tämä tuska koskaan?

#11

Maanantai on kaunis, mutta sillä on iha paska luonne. Päivä ei ole mennyt kauhean mukavasti. Vähän pelotti alkaa tekemään yhtään mitään, kun tuntui että kaikki menee ihan pieleen. Sain verhot laitettua olkkariin, keittiön pöydän jalat maalattua, uudet kynnet tehtyä, käytyä kaupassa ja siivottua. Juuri sain myös syötyäkin ja nyt olisi niin päikkäreiden aika, mutta pakko mennä keittämään kahvia, koska tunnin päästä olisi lähtö tallille.

Joka paikkaan koskee ja tuntuu, että yskä ottaa taas vallan. Mikä syksy ebola tämä nyt taas on? Juurihan parannuin korvatulehduksesta ja onko se nyt tulossa takaisin kostamaan. Vedän sitä vielä turpaan joku päivä, mutta tänään en jaksa. Heräsin jo puoli 10 ja en nauttinut yhtään, kun olisin halunnut jatkaa unia, niin yskä sen kuin vain yltyi kamalammaksi. Lähden hieman aikaisemmin keskustaan, kun on pakko käydä apteekissa hakemassa yskälääke pastilleja, mitkä on toiminut minulla ainakin super hyvin.

Pitäisi kuvata videotakin pitkästä aikaa, mutta juuri kun on jäänyt yksin ja olisi aikaa niin ei tämän yskän kanssa pysty mihinkään. Tulee taas hyvät vatsalihas treenit. Ei tarvitse urheilla, kun voi vain yskiä! Kesäkuntoon 2017 siis on aloitettu jo. En periaatteessa haluaisi lähteä tallille, mutta on tahdon kuitenkin. Olen ollut niin monta kertaa nyt pois, niin saisi jonkun rytmin takaisin.

Tämän viikon suunnitelmista en tiedä yhtään miten käy. Huomenna menen ainakin TE-toimistolla käymään ja pitkästä aikaa Coffee Housessa. Pitäisi päivystävälläkin käydä taas hakemassa lisää laskuja. Jääkapin ovessa jo roikkuu muutama, mutta raha tilanne taas on mitä on. Mutta pysytään tässä hetkessä ja nyt keittämään kahvia ja selviämään vaatteiden vaihtoon sekä lähtöön.

#10

Se tunne kun haluaisit vain unohtaa, mutta samalla et halua unohtaa. Miksi ihmeessä olo voi olla näin vaikea. Ikinä en halua kenellekkään mitään pahaa ja sitten saa mennä illalla sänkyy peläten. Vaikka miksi ikinä se minua liikuttaisi mitä muilla on meneillää. Silti jotenkin takaraivossa tuntuu jotain. Nyt kuitenkin yritän vain olla, rauhottua ajatusten kanssa ja kertoa nyt jotain aivan muuta.

Siskoni tuli viikolopuksi tänne Lappeenrantaa auttamaan minua muutto hommissa. Kaupoista on käyty vinguttamassa Visaa ja nyt se onkin melko kevyt kortti. Tarpeellisia asioita on kyllä saatu aikaseksi hankittua ja vielä kyllä puuttuu joitakin mitä tarvitsen. Ehkä jos kerkeäisi kierrätyskeskuksessa käymään katsomassa jotain hyllyjä tai peiliä. Ensiviikosta taitaa tullakkin melko yksinäistä, lukuunottamatta ratsastustunteja ja niitä hetkiä kun istun Armadan Coffee Housessa kahvilla katsellen ohikulkevia ihmisiä. Ei sitä tiedä, jos joku sattuisi tulemaan kahville, mutta koulut ja työt ovat alkaneet niin ei välttämättä illalla enää jaksa. Pitäisi koko kämppäkin saada myös johonkin kuntoon, että kehtaa pyytää ketään edes sisälle. Kissakin lähtee huomenna siskon mukana takaisin Vantaalle, niin ei ole täällä minun tielläni, kun yritän saada jotain aikaiseksi.

Projektina olisi myös vaatekaapin totaalinen siivoaminen. 5 korillista täynnä vaatteita ja vielä olisi lattialla yksi matkalaukullinen vaatteita. Mihin saan kaiken oikein mahtumaan? Tarvisin varmaan 3 kaappia vielä lisää niin sitten alkaisi tuntua, että vaatteet mahtuukin jonnekkin. Kuitenkin, kun katsoo kaappiin ei ole kyllä mitään päälle pantavaa. Käytän vain muutamia tiettyjä vaatteita ja sitten muut ovat vain niin, että en halua heittää millään ilveellä pois, koska jos satun vielä käyttämään.

Unohdin kokonaan, että pitäisi Lauraa nähdä ensiviikolla! Keskiviikkona menen myös Petrin henkiseksi tueksi ja seuraksi Unioniin, eli minulla taitaa ollakkin koko viikko ihan täynnä. Kerkiänköhän yhtään laittamaan tätä kämppää yhtään. Apua, nyt tuli jopa tosi hyvä fiilis, vaikka on koko ilta tuntunut yheltä myrskyltä pään sisällä. Ehkä se myrsky alkaa laantumaan ja tulee kaunis auringonlasku.

Olo ollut hirveetä vuoristorataa taas. Yhden päivän aikana onnistuu käymään kaikki tunteet läpi. Ihme huumaa, aivan kuin olisi ottanut ekstaasia ja tripannut jossain täydellisessä satu maailmassa. Tuntunut kuin olisi kahlannut mutalammikossa jalat maitohapoilla, mutta paikoilleen ei voi jäädä muuten uppoaa mudan syvyyksiin. Tuntenut tyyneyttä, rauhattomuutta, pelkoa, ahdistusta. Miksi kaikki tuntuu vain liian monimutkaiselta. Ajattelen varmasti aivan liikaa. Joten kuvia olisi nyt kivempi katsella.