#13

Oisipa päivä onnistunut yhtä täydellisesti, kuin meikkini. Melkein, vähän meni eyelinerit uusiksi ja kulmia muokattiin 10 minuuttia. Siis kissa piti taksin takapenkillä kamalaa huutoa ja kyllä siinä hieman hävetti. Kortti jumitti ihan hirveästi, että taksikuljettaja käynnisti maksukoneen uudestaan ja onneksi sitten toimi. Junakin hieman myöhässä, mutta onneksi sää on mitä kaunein. Olen menossa siis pääkaupunki seudulle taas vanhemmilleni. Myös siksi, että joudun lauantaista sunnuntaihin vahtimaan kolmea koiraa. Kaksi omaa ja yksi sukulaisten. He ovat menossa siis häihin ja koirat tarvitsevat siis hoitajan. Enkä halua edes nyt tietää miksi juna pysähtyi 30 sekunniksi keskelle ei mitään. No ehkä joskus pääsen määrän päähäni.

Hukun aina samaan asiaan uudestaan ja uudestaan. Ja taas saan uida pinnalle haukkaamaan happea ja taas tajuan, että tarvisin veneen pysyäkseni pinnalla, etten joutuisi pinnan alle uudestaan. Koskaan en kerkeä sitä saamaan, kun vajoan taas. Tajuan sen olevan vain itseni kiduttamista. Niin lähellä hengenlähtöä, mutta kidutukseksi saan haukata hieman happea, että pysyn hengissä. Onko tämä edes järkevää?

Olen taas muutenkin ollut ihan ristiaallokossa asioiden kanssa. Paljon on suunnitelmia tulossa ja menossa. Ainoastaan kaikki suhteet ja sosiaalliset asiat saavat minut myrskyyn. Tulen merisairaaksi. Liian sairaaksi, että en jaksa yhtään mitään. Voisiko nämä aallotkin jo laantua? Vaikka minulla meni viimeviikko oikein hyvin tallilla käydessä, vähän rilluttelemassa ja seikkailemassa, silti tuntuu hyvin tyhjältä. Alkuviikko on mennyt myös ihan hyvin. Maanantaina laitoin taas kämppää johonkin kuntoon, kävin kaupassa, siivosin, kävin tallilla ja otin päikkärit. Tiistaina nukuin hieman pitkään, mutta illasta kävin kahvilla ja kaupoilla. Myös oli DreamTeamin palaveri, missä suunniteltiin kaikkea jännää! Ja tietysti hyvää Gringosin ruokaa. Tämäkin päivä mennyt sählätessä, mutta loppuviikosta saa taas rauhoittua.