#17

Miten pelottavalta voi kuullostaa, että ehkä puolen vuoden päästä elämälläni on jokin muukin tarkoitus, kuin selvitä päivästä toiseen. Myös se, että joudun siihen elämään myös täysin yksin. Paikkakunnan vaihto vieraaseen paikkaan tunttuu erittäin ahdistavalta. Tiedän kyllä, että tulen selviämään, mutta se tulee olemaan todella iso muutos. Olen ollut hyvin pessimistinen, toisaalta välillä optimistinen asian kanssa mitä puolen vuoden jälkeen tapahtuu. Olen panostanut valintakokeisiin todella paljon. Pelkään, että mokaan typerällä tavalla, mutta tuntuu kuitenkin, että selviydyn kerskivertoisesti. Kuntotestihän on vain itsestä kiinni jaksaako treenata. Psykologiset tehtävät ovat sitten aivan omaa luokkaansa.

No, mutta kuitenkin. Minkälaista vuoristorataa nyt on menty. Sanoisin Linnanmäen puista vuoristorataa, pari kunnon ala- ja ylämäkeä, sitten hetken aikaa todella tasaista ja rauhallista. Nyt tuntuu, että vain väsymys estää kaiken tiedon liikkumista päässä. Ainoa asia mikä pitää minut juuri nyt hereillä on viimeistä päivää pauhaava iso pesukone. Oli pakko saada pyykkiä pestyksi ja tänään olen muutenkin saanut paljon aikaan, vaikka heräsinkin vähän myöhään. Tuli katsottua hieman netflixiä aamu tunneille asti. Nyt kadun vähän, että Toni antoi tunnukset minulle, mutta voi kuinka minulla on ollut ikävä Modernia perhettä. Sarja missä kerrankin on real life - juttuja. Ei täydellistä ja draaman täyteistä sooloilua, vaan asioita mihin voi hieman samaistuakkin.

Loppuviikosta olisi taas hommaa tehtävänä. Huomenna keskustaan käymään terkkarilla ja varmaan vaihteeksi vakio kahvilassa. Keskiviikkona olisi tarkoitus Treffailla Lauran kanssa ja torstai ja perjantai meneekin autokoulun parissa. Saapahan nekin asiat hoidettua pois alta, vaikka ei millään tekisi mieli mennä ajamaan melkein 2 tunniksi. Viikonlopulle en ole vielä keksinyt mitään sen suurempaa, katsotaan mihin kaikki vie ja mistä itseni löydän. En kuitenkaan jaksaisi mennä juomaan, koska viime lauantaina ei ollutkaan niin kiva olo, kun ei ollut edellisenä kahteen viikonloppuun juonut ollenkaan.

Vaikka paljon olisikin asioita vielä mielessä, niin taidan jättää ne sittenkin päähän pyörimään, kun väsymys alkaa iskeä vähän liikaa. Ehkä tänä yönä nukun paremmin. En tiedä johtuiko se siintä, että join batteryn. Vai siintä, että ajattelen liikaa. Vai siintä, että en osannut nukkua yksin omassa sängyssä missä hetkeen en ollut nukkunut tai sitten kaikki vaikutti omalla osallaan. Onneksi pesukone on pian pyörinyt.

 

 

käytän liikaa snapchatin aika filtteriä. help.

#16

Selkeästi huomasin kuinka yksi alamäki meni taas elämässäni, oli niin helppoa vain mennä painovoiman mukana. Sen jälkeen tulikin taas yksi ylämäki. Voi kuinka rankkaa se onkin kiivetä ylöspäin, paikoilleen ei voi jäädä ja henkeä ahistaa. Tuntuu kuin mäen huippu ei koskaan tulisi, sitä vain toivoisi kaatuvan ja lepyttää jalkoja ja keuhkoja. Loppujen lopuksi mäen huippu tulee ja onnen kyyneleet valuvat poskia pitkin, kun tajuaa, että selvisi taas yhdestä koetuksesta. Hetken on tasaista taas ja asiat helpottuu ja alamäessä kerkeää ottaa henkeä ja rauhoittua. Valmistautuen taas uuteen ylämäkeen, joka ei ole edellistä ollenkaan helpompi.

Olen ollut tosi väsynyt, en tiedä miksi. En jaksaisi ollenkaan tehdä mitään. Voisiko se johtua syksystä ja pimenevistä illoista? Kaamosmasennus tulossa... Mutta aurinkoiset päivät ovat kauniita. Puiden kirkkaan keltaiset, oranssit ja punaiset lehdet auringon valossa saavat hymyn huulille. Kuinka luonto voi olla niin kaunis tähän aikaa vuodesta. Pian se on myöskin ohi, kun kaikki lehdet tippuu ja odotetaan talven pakkasia ja lunta. Routa jäädyttää maan ja ensilumi sataa hiljalleen. Ihanaa syksyssä ja talvessa on se, että pääsee polttamaan kynttilöitä. Voi että, kuinka ne tuo tunnelmaa ja rauhoittaa. Jotain elävää tässäkin talossa minun ja kissan kanssa.

Olen yrittänyt alkaa valmistautumaan valintakokeisiin. Liikunta on nyt suurimmassa osassa tällä hetkellä. Myös yksi kirja pitäisi lukea ja nettikirjat eivät houkuta, mutta varaa ei ole nyt ostaa oikeeta kirjaa. Yritän taas patistaa itseäni ulos kävelemään ja hölkkäämään, mutta lehdistä johtuvat allergiset reaktiot eivät ole mieleeni ja yritän vältellä ulos menemistä. No, sekään ei ole muuta kuin pilleriä naamaan, koska on pakko liikkua.

Muuten menee oikein hyvin, pitäisi taas joku viikoloppu päästä käymään kotona Espoossa, mutta Unionissa on hommaa ja autokouluakin on niin ei tunnu aikaa riittävän sinne menemiseen. Kissakin tuottaa ongelmia. Nyttekin suunnittelen ulos lähtemistä, niin ei mene ihan myöhäiseksi, kun tallillekkin pitää vielä lähteä. Huomenna menen työkkäriin käymään ja yritän olla selvinpäin viikonlopun, kun yritän vähentää myös juomista, että jaksan juosta. No muutama kuva vielä ja lähden ulos.

''White lips, pale face
Breathing in snowflakes
Burnt lungs, sour taste
Light's gone, day's end
Struggling to pay rent
Long nights, strange men''