#15

Mä onnistun. Mä onnistun vielä tässä elämässä. Mä voitan mun pelkoni, mä ylitän mun tavotteet. Oloni on jälleen mennyt vuoristorataa, kuten aina. Mietin joskus mitä muiden ihmisten päässä liikkuu ja kuinka vasta myöhemmin tajuaa ettei ne ihmiset ollut minun arvoisiani. Pelkään kuitenkin kohta, että ihmisiin tutustuminen tulee olemaan vaikeaa. Pelkään niin paljon, että minut tuomitaan ja jätetään yksin. Mutta on tässä vielä hieman toivoa.

Trust life. Luota elämään, sanoi eräs kaverini. Nyt kun olen miettinyt sitä, niin minunkin pitäisi oppia olemaan epäröimättä. Kyllä kaikki järjestyy. Olen aina ollut todella arka, en uskalla luottaa itseeni. Harjoituksella tulen varmaan pääsemään siintäkin ylitse. Miten vaikeaksi olen aina elämän kuvitellut.

No kuulumisia vähän. Nyt kun mietin en edes muista alkuviikkoa. En edes muista mitä tein maanantaina, muuta kuin kävin tallilla. Tiistaina olin kaupungilla Petrin kanssa. Suunnittelimme meidän promojen bileitä ja mitä pitää sinne hankkia. Keskiviikkona tulikin extempore reissu Unioniin. Minun ei eka pitänyt mennä, koska Petri ei päässyt. No, sitten Toni kysyikin olenko menossa ja sanoin, että en varmaankaan niin pyysipä sitten mukaan. No alkoholistina en voi kieltäytyä. Ja onneksi en kieltäytynyt, koska voi vitsit miten hyvä ilta! Paljon riehumista ja energiaa, myös rauhallisuutta ja syvällisiä keskusteluja. En ole pitkään aikaan päässyt juttelemaan kenenkään kanssa rauhassa mieltä painavista asioista kasvokkain. Kyllä, se teki todella hyvää. Vaikka silloin tällöin juttelee WhatsApp:ssa ihmisten kanssa, se ei ole sama asia, kuin kasvokkain. Siintä kiitos tietylle henkilölle! No torstai menikin ihan hirveässä koomassa. Päivän teema olikin, että siirtää aina puolituntia lähtöä, kun myöhästyi aina bussista. Tuli myös koomattua jonkun aikaa Tonin työpaikalla, kun ei ollut muutakaan. Mielummin siellä, kuin yksin kotona.

Tulevia suunnitelmia onkin tänään käydä Unionissa kiusaamassa Tonia, sekä kysymässä Niinalta haluaako minut blokkaamaan huomenna. Ajattelin kerrankin olla selvinpäin viikonlopun. Lauantaina en kuitenkaan jaksaisi lähteä ryyppäämään, koska Unionissa on SOTB - bileet ja silloin on ollut aina ihan hirveästi porukkaa ja minua ahdistaa se ihmispaljous. Lauantaista kun on selvitty, niin sunnuntaina, jos joskus herää ihmisten aikoihin pitäisi käydä kahvilla kaverin kanssa. Se on auki vielä minne. Coffee Houseen saan vihdoin yhden ilmaisen erikoiskahvin, kun keräsin sen leimapassin täyteen! Kävin yhden kuukauden aikana 10 kertaa siellä, eli noin kaksi kertaa viikossa. Nyt tämän päivän omistan siivoamiselle, nytkin istun pesutuvassa koneen kanssa ja odotan pyykkejä koneesta.

''Putosin jakkaralta,

sä et nää mua enää,

pilven hattaralta,

näytän pitkää nenää. ''