#4

Suuria kysymyksiä ja ei yhtään vastausta niihin. Minne onkaan kaikki menossa? Lauantai meni kyllä toiveiden mukaisesti, mitä kaikkein eniten toivoin niin toteutui. Mutta. Aina se mutta. Ilta oli muuten täyttä kaaosta ja hortoilua. Näin kyllä kavereita ja olinkin heidän kanssaan, silti tunsin itteni todella yksinäiseksi ja tylsistyneeksi. Union meininki oli iha fine, kunnes oma fiilis lopahti. Juoma ei maistunut ja intoa ei tuntunut olevan. Jäin totaalisen yksin ja lähdin tsekkaamaan toisen klubin nurkan takaa. No siellä menoa myös oli ja löysin yhden kaverin sieltä, kenen kanssa tanssimme pilkkuun asti. Myös tuttu menestyjä ja sekoilija ilmestyi paikalle. Lähdimme siintä sitten töihin toripizzeriaan. (Eli haimme rullakebabin.)

Elämä tuntu sillä hetkellä niin hetkelliseltä pilkun jälkeen. Oli kyllä aihetta hymyyn lauantai iltana, mutta silti tuntui haikealta. Olisin niin halunnut huolehtia, mutta päädyin kuitenkin yksin kotiin nukkumaan. Ja sekään ei auttanut siis oloon 4 tunnin yö unet ja yksinäisyys. En osaa kuvailla tätä tunnetta, mikä valtaa mun kehon sekä mielen.

No oli mukavaa kuitenkin ajella vaihtelevassa säässä kotia kohti. 100 kilometrin sisällä siis näin varmaan 6 eri säätä. Aurinko paistoi, vettä satoi, rakeita tuli, perkeleen tuulista, käpyjä satoi ja kunnon trippi sateenkaaren väreissä. Kuinka tyytyväinen olin perille päästyäni. Ihmettelin, että siinä koomassa en ajanut ojaa. Vähän tuli kyllä seilattua autolla, mutta hengissä vielä, vaikka en tiedä haluaisinko olla.

No kuitenkin siskon ja minun lomareissu piristää ainakin hieman mieltäni, että en ihan ole loppu. Tällä hetkellä vain olen. En osaa tuntea juuri nyt mitään. Olen kai liian väsynyt ajattelemaan yhtään mitään. Pyhimys kyllä rauhoittaa mieltä. Ärsyttää, että en tunne oikein nälkääkään. Viikonloppu menty todella niukalla ruokavaliolla et ei tosikaan. Tekee tosi hyvää se ja ryyppääminen. En tiedä siis haluaisinko syödä, kun ei ole nälkä, mutta tekisi vain mieli syödä. Olen kyllä tosi laiska tekemään mitään ruokaa. Ehkä tästäkin illasta selviää taas huomiseen aamuun ja uuteen päivään. Muutama kuva vielä ja suosikki biisejä. Olkaat hyvä. ♥

#3

Vaikka on mennyt vain pari päivää niin tuntuu, että on tapahtunut paljon kaikkea. Oltiin siis äitin kanssa mökillä torstaista perjantaihin. Minä lähdin ajamaan päivällä sitten kohti Lappeenrantaa ja Unionin dreamteamin palaveria. Pääsin siis illalla 8 aikaa vielä ehostautumaan ennen vaahtobileiden alkua. Viime vaahtobileet veti paljon enemmän porukkaa, ehkä kukaan ei jaksanut näin nopeasti uusia. Onhan se aika märkää hommaa. Katselimme kaverin kanssa, kun lastalla ja imurilla siivottiin vettä lattialta. Kumma että ei mitään vesivahinkoa saa aikaseksi tuo homma.

Kuitenkin loppujen lopuksi minullakin oli hyvä ilta, vaikka ensin lähdin liikenteeseen sellainen vitutus päällä, että ei hyvä seuraa. Ehkä kohtalo kuitenkin päätti, että minulla meneekin hyvin. En nukkunukkaan kadulla, vaikka ensin luulin niin, kun kyytejä tai yöpaikkoja ollut kysellyt oikein keltään. En ollut saanut oikein ketään seuraksikaan, mutta onneksi muutama ihana ihminen pelasti minut yksinäisyydeltä.

Vaikka kaikki tuntuu menevän päin helvettiä esimerkiksi kämpän etsiminen, krapula, kadonnut ruokahalu, väsymys, ero, kutiavat haavat... Niin silti vaan hymyilyttää ja olen todella tyytyväinen. En ymmärrä miten voi olla näin, mutta voisin varmaa itkeä, kun olen niin iloinen. Ehkä se vain on sitä, että pääsen elämää sellaista elämää, kun haluan. Elämäni ei olekkaan niin kamalaa ja masentavaa, kuin olen aiemmin monesti ajatellut sen tärkeyttä.

Nyt voisin yrittää syödä tämän krapulan kanssa jotain ja ottaa pienet päikkärit ennen, kuin lähden uuteen nousuun takaisin Unioniin Bodypaint bileisiin! Uskon että tästä illasta tulee myös todella hyvä, ainakin yhtä asiaa toivon, että iltani olisi onnistunut. Saa nähdä toteutuuko sekään, mutta tänääkin mennään lujaa. Vielä iso nippu kuvia teille parilta päivältä.

#2

Ah, olin siskoni kanssa yhden yön mökillä ja tulin nyt käymään kotona nopeesti. Äitin kanssa lähetään sitte takasin illemmalla. Koirat jäi sinne iskäni veljen kanssa oleskelemaan, turha ne olisi ollut ottaa mukaan. Mökillä on ihan kivaa, vaikka pienenä oltiin että siellä on niin tylsää, mutta tää oleskelu on ihan ok. Ehkä musta tulee kohta aikuinen, kun ajattelen näin. No oltiin myös 2 ja puoli tuntia mustikassa ja sienessä siskon kanssa. Juteltiin myös paljon meidän matkasta, missä ollaan tasan viikon päästä.

Nyt pusken vaa päähän tosi rauhallista ja jopa masentavaa, mutta samalla toiveikasta musiikkia. Nyt on niin vaikea hetki elämässä, että en osaa ajatella päivää pidemmälle mitä tulee tapahtumaan. En näe selkeästi tulevaisuuttani, kaikki tuntuu todella blurratulta. Oon aina stressannu mun tulevaisuutta ja mitä tulee vielä tapahtumaan, joten kai tää on ihan hyvä että en pysty oikein ajattelmaan niin en stressaiskaa niin paljon. Viikonlopun suunnitelmatkin vähän auki. Unioniin oon menossa teemabileisiin perjantaina ja lauantaina, mutta nukkumapaikka ja kyyti on hieman auki. Kämpille pääsisin nukkumaan, mutta kyytiä ei ole. Näen nyt jo itseni sataman penkillä istumassa kello 6.00 aamulla ihailemassa vedessä keinuvia veneitä. Jopa toivon että niin tapahtuu, koska kerran olen ollut 5-6 aamulla satamassa ja siellä on niin ihanan rauhallista, että tuntuu että kaikki on vaan liian hyvin.

Otan koneen mukaan viikonlopuksi Lappeenrantaa, joten jos tuleeki fiilistä kirjottaa ni pääsen ainaki avautumaan jonnekkin. Vähän pelottaa, mutta kuka lupas että maailma on helppo paikka? Lähden huomenna mökiltä suoraan sitte Lappeenrantaa parin pysähdyksen kautta. Sunnuntaina taidankin ottaa Tuutikin (Mikon, mutta en osaa sanoo oikeella nimellä enään) ja hänen avovaimonsa Iidan kyytiin Kotkasta/Karhulasta ja pudotan Porvooseen. Pääseepähän näkemään heitäkin pitkästä aikaa.

Kello on vasta 11.33 ja en yhtään tiedä mitä tekisin. Aattelin kuitenkin lenkillä käydä vähän ajan päästä. Saisipa siintäkin rutiinin omaan päivään, kun tuntuu etten liiku ollenkaan ja muutenkin olen halunnut hieman ''kiinteytyä''. Olen kyllä aina ollut melko hoikka, mutta murrosiässähän sieltä tulikin ne muodot. Nyt tuntuu, että vähän voisi kiinteytyä tietyistä kohdista. Ehkä siihenkin saa jonkun näköisen inspiraation siihenkin hommaan. Voisi auttaa myös tämän masennuksen kanssa, kun pääsee ulkoilmaan liikumaan eikä nyhjötä sängyn pohjalla.

En muistanukkaa kuinka mukavaa tämä kirjottaminen on ja tästäkin tuli aika pitkä teksti, mutta koitan pysyä hyvän maun rajoissa. Joten vielä muutama kuva tähän perään ja varmaan viikonloppuna seuraava teksti.

#1

Ajattelin itteni olevan vihdoin valmis aloittamaan blogin uudestaan. Voi olla että tämä ei nappaakkaan, mutta aina voi yrittää. Meinasin johonkin purkaa asioitani ja elämäni ylä- ja alamäkiä. Eli saatan kirjoittaa blogiin hyvin avoimestikkin tapahtumista. Kirjoitan jos on huono päivä tai hyvä päivä, koskaan ei tiedä mikä on syy kirjoittamiseen.

Yritän pitää blogin aktiivisena ja lisäillä paljon kuvia. Jos saisin tästä blogista ja Youtubesta enemmän irti ja pääsisin panostamaan näihin enemmän. On jäänyt videoiden tekeminen vähän taka-alalle tiettyjen asioiden takia.

Olen mennyt siis aika järkyttävää vuoristorataa viimeiset pari kuukautta. Erosin 2 ja puolen vuoden seurustelun jälkeen. Jos mietitte että sattuiko se? - vastaus on että ei oikeastaan. Olen helpottunut, koska nyt pääsemme kumpikin totetuttamaan enemmän itseämme ja en halunnut olla suhteessa missä ei enää ollut sitä kipinää. Joten turhaa jarruttaa itseään. Kuitenkin pidän itseäni melko vaikeana tapauksena ja en halunnut kumppanin kärsivän minun takiani. Olin itkenyt jo parit yöt ennen kuin puhuimme koko asiasta. Olin myös pitkään halunnut muuttaa omaan kämppään.

Joten oman kämpän etsiminen on nyt aika päällimmäisenä tehtävänä. Yksiö vaan keskustasta niin olisi hyvä. Monta on löytynytkin, mutta kissa taas estää niihin muuttamisen... Vähän turhauttaa ja stressaan, mutta yritän ottaa ihan rauhassa. Puolitoista viikkoa vielä siihenkin kun lähen siskoni kanssa Alanyaan viikoksi! Voi miten olen halunnut pitkää lomalle. Viimeksi olin joskus 3 vuotta sitten? Sain tämän loman palkinnoksi isältäni, joka lupasi maksaa matkan jos saan valkoisen lakin. Ja sainhan minä! Siintäkin pian vuosi, kun vedin lakin päähän ja sain paperit käteen. Miten aika menee näin nopeasti?

Mutta vähän tekstiä nyt aluksi ja katotaan kuinka tämäkin projekti lähtee käyntiin. :)

Yritän tekstien loppuun laittaa jotain kuvia ja biisejä mitkä on sillä hetkellä suosiossani.