Vuosi 2017 oli taas omaa hienoa ja huonoa aikaansa. Koin uutta, koin sydänsuruja, koin onnea, koin epäonnistumisia. Eli täysin normaalia elämää, mitkä kasvatti minua ihmisenä. Valitsin jokaiselta kuukaudelta yhden kuvan. Niissä joko on jotain hieman erityisempää tai ei niin erityistä.
2017 oli itseni etsimistä, ymmärtämistä, oppimista.
TAMMIKUU
Kuva on iltapäivällä otettu Nurmijärvellä. Olimme Emman kanssa menossa juuri meidän mökille viettämään aikaa kahdestaan. Muutama alkoholipullon kanssa. Se ilta oli huoleton. Nautin Emman seurasta suuresti, kun voin olla täysin oma itseni ja en häpeile mitään. Taivas oli tajuttoman kaunis ja rauhallinen. Aurinko rakasti kuuta niin paljon, että kuoli joka ilta antaakseen hänen loistaa.
HELMIKUU
Apassionata. Joka vuotinen tapahtuma missä haluan käydä. Sieluni lepää upeiden eläinten tanssiessa värikkäissä valoissa. Hevoset on minusta maailman kaunein olento. Vaikka ei puhu hevosten kanssa samaa kieltä, silti osataan kuin tanssia niiden kanssa. Saan aina kylmiä väreitä Apassionatan lopussa soivasta biisistä, kun on loppu hyvästelyt esiintyjiltä. Nuo upeat eläimet ovat vieneet sydämeni.
MAALISKUU
En enää itsekään tiedä hymyilenkö oikeasti vai teeskentelenkö. En ole varma tunnenko hyvää olo enää asioista, joista ennen nautin. Onko hymyni ja onneni enää aitoa. Koen ajattelavani liikaa, mikä sitten alkaa enemmän ahdistamaan. Ahdistus on vienyt todella paljon aikaa päivistäni. Toivoisin olevani huolettomampi, en haluaisi ajatella niin negatiivisesti koko ajan.
HUHTIKUU
En ole edes varma mihin olen tässä kuvassa matkalla. Enkä tiedä mihin olen elämässänikään. Jos voisin, niin ajaisin maailman ääriin etsimään sitä paikkaa mihin olen matkalla. Voisin jopa itsestänikin löytää uusia asioita, kun ei ole huolehdittavana mitään muuta, kuin minä. Pääsisin pakoon kaikesta tästä mitä koen arkipäivissäni.
TOUKOKUU
Ilmat alkavat jo lämmetä tässä kuussa ja jäätelökään ei ole huono idea. Ajateltin tuolloin käydä tutustuttamassa Juusoa hieman kaupunki elämään. Ei siitä tulisi kaupunkilaista, kun suihkulähteetkin ovat liian pelottavia. Juusokaan ei enää ole maailman parhaimmassa kunnossa. Eikä ehkä näe kesää. Tätä on mietitty ja itketty monet illat jo. Kun pitää päästää irti rakkaastaan.
KESÄKUU
Suru vieraili jälleen luonani. Sitä näkee usein, nykyään se keittää jopa itse omat kahvinsa, kun tulee kylään. Nukkuu minun vieressäni. Silittää minut uneen. Suru minkä olen tuntenut jo kauan. On öitä jolloin en saa unta ja on öitä jolloin, vaikka kuinka nukkuisin olisin silti väsynyt. Yritän vain ymmärtää mitä suru haluaa minulta.
HEINÄKUU
Koin elämässäni suuren tapahtuman, joka sai minut voimaan pahoin. Luin muutamia kirjoja. Kuvassa olevan mielikuvitus poikaystävän, joka oli ihanan huumorin täyteinen ja samaistuttava. Siinä ei kaunisteltu asioita, vaan siinä oli asioita joita kaikille voi käydä. Ehkä itsekin tyydyn vain mielikuvitus poikaystävään, en uskalla päästää ketään pääni sisälle tai lähelleni. Mitään en osaa kuin sekoittaa kaiken. Luin myös sata tapaa tappaa sielu. Kertoi narsisteista, todella mielenkiintoinen.
ELOKUU
Alankomaiden matkalta. Saimme aikataulut ja ohjeet, että pääsimme takaisin Amsterdamiin Eindhovenista. Myös julkistenliikenteen lippu, jota emme osanneet edes käyttää. Viikonlopun reissu kauniissa maassa. Toivoisin pian pääseväni uudelleen käymään siellä. Ihanaa maaseutua ja asuinalueita. Säät muuttuivat tiuhaan tahtiin. Ensin saattoi sataa ja ukkostaa, tunnin päästä paistoi aurinko. Pieni majatalo, missä yövyimme oli todella mukava ja viihtyisä, kotoisa.
SYYSKUU
Uusia asioita, uusia ihmisiä. Syksyn ihanat värit ja viilenevät illat. Minun kaunis karvaturrini. Josta olen joka päivä enemmän ja enemmän huolissani. Ikävä alkaa kasvaa koko ajan, kun ajattelenkin luopumista. 8 ja puoli vuotta on mennyt liian nopeasti. Missä olen ollut kaikki vuodet, kun tuntuu että en olisi ollut hänen vierellään ollenkaan. Miten ikinä voin lopettaa kyyneleiden valumista.
LOKAKUU
Etsin kauneutta hirviöistä ja ikuisuutta väliaikaisista ihmisistä. Näen paljon unia, sekä painajaisia. Joskus unet tuntuvat liiankin todellisilta ja se pelottaa. Mietin paljon mitä alitajuntani oikein tuottaa. Aamuisin aina käyn läpi mitä unissani on tapahtunut ja yritän keksiä miten ne liittyvät mihinkään. En haluaisi nähdä painajaisia yhtään enempää, muuten alan pian pelkäämään myös nukahtamista. En pääse ajatuksiani karkuun mitenkään.
MARRASKUU
Ilma on marraskuussa aina kamala. Oli 21-vuotis syntymäpäiväni myös. Aloin jo aikasemmin luopumaan alkoholista ja synttäreiden jälkeen päätin vähentää merkittävästi. Olin arvaamaton humalassa. Päihde joka ei kuitenkaan sopinut minulle ja minusta se oli hyvä päätös vähentää. Join seuraavan kerran 4 kk päästä. Enkä sillä välillä ollut juonut edes yhtä alkoholijuomaa. Päihde johon en halua hukuttaa pahaa oloani.
JOULUKUU
Uuden ystävän saaminen on rauhoittanut paljon. Pääsen hieman karkuun arkea ja pahaa oloa. Voin puuhastella ja nauttia ihanasta pulla ponista. Toivon voivani olevan tämän ponin elämässä vielä pitkään. On ihanaa huomata kuinka työskentely yhdessä on kehittynyt suuresti ja kuinka oppii joka kerta jotain uutta. Saa nauttia jostain niin hienosta.
Vuodelta 2018 odotan kerrankin muutosta. Eteenpäin menemistä. Itseeni keskittymistä. Tulevaisuuden hahmottamista ja siihen valmistautumista. Ehkä on hyvä alkaa taas tyhjentämään ajatuksia tänne. Ne vievät paljon aikaa päässäni, kun ajattelen jatkuvasti liikaa.