#9

Joo, eli olen ollut tässä melkein 2 viikkoa sängyn vanki, sekä yskän ja korvatulehduksen. Sain antibiootit viime viikolla ja eilen ne loppuivat. Olo on huomattavasti parempi, vaikka yskä hieman on helpottanut, niin ei se ihan ole vielä loppunut. Lihassärky oli varmaan pahin kaikista viikko sitten, kun ei pystynyt olemaan mitenkään päin. Onneksi se on nyt ohi ja normaali elämä alkaa palautua
raiteilleen.

Parantumista ei auttanut kyllä yhtään viime viikolopun rilluttelu. Piti siis lähteä perjantaina jakamaan vain hetkeksi Petrin kanssa rannekkeita kadulle. No, kuitenkin Niina väänsi meille isot kännikannut ja lipitinkin sitä varmaan 5 tuntia. Sinä iltana ei mennyt, kuin yksi ja niin myös lauantaina. Mikään juoma ei maistunut, mutta hauskaa oli silti Kotkan Amarillossa. Hiki ja nauru oli herkässä, kun tanssimme hyvien biisien tahdissa väkijoukossa. Harmi vain juttelu oli vaikeaa kavereiden kanssa, koska jostain syystä heräsin ilman ääntä. En ollut huutanut yhtään edellis iltana, mutta voi olla kun kävelin ilman kaulahuivia kaupungilla, niin otti siintä sitte kuumaa.

Olen vihdoin saanut aikaseksikin asioita. Autokoulu on hoidettu ja vielä pari hammaslääkäri kertaa ja toisen viikkotunnin sain myös Raijan tallilta. Sain myös hommattua kimppakyydin maanantaille, ehkä alan pian saamaan kavereita sieltä. Harmi kuitenkin, jos ensi vuonna joudun jättämään tämän paikkakunnan. Hain nimittäin Tampereelle poliisikoulutukseen. Kyllä, uskokaa tai älkää. Vaikka minäkin olen pieni, olen pippurinen. Suurimmaksi haasteeksi taitaa tullakkin fyysiset soveltuvuuskokeet. Pitäisi alkaa varmaan treenaamaan, mutta olen hyvin laiska. Toivottavasti selviän muista kokeista paremmin sitten. Odotan innolla ttuleeko sähköpostia valintakokeisiin. Mutta se asia on myöhemmän ajan juttu.

Keskitytään tähän hetkeen vain. Olen tällä hetkellä sängyssä. Kuuntelen tällä hetkellä We don't talk anymore - Charlie Puth feat. Selena Gomez. Minulla on tällä hetkellä hollantilaiset letit. Mahaani koskee syötyäni suklaata. . Ajattelin jatkaa youtubesta sarjani katsomista. Televisiosta tulee täysin tyhmä ohjelma. Sängyssä on juuri uudet lakanat. Sääreni tuntuvat ihanan sileältä. Oloni on hyvin levollinen.

#8

Vihkoni kansi näyttää siis tältä. Siinä on Pyhimyksen biisin 

''Tuhansien murheellisten lainien maa''

''Prinsessa''

ja ''Mä en r****** sua'' biisien sanoja teippien päällä. Huomaa kuinka tuolloinkin Pyhimys on ollut suuri suosikki. Vihossa on muutamia ajatuksia, tekstejä ja piirrustuksia vuoden 2014 alusta. En kauaa jaksanut kirjoittaa, mutta kerkesin sinne paljastamaan salaisuuksiani ja toiveitani. 

Vihossa on siis erilaisia päiväkirja tyylisiä tekstejä, joissa kerron fiiliksiä ja mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Myös löytyy lisää ajatuksia paljastavia piirrustuksia. Myös biisien sanoituksia löytyy monelta sivulta. Saatoin kirjoittaa huonosta omatunnosta tai kuinka onnellinen olen. Tunteet menevät vuoristorataa, kun kääntää sivuja seuraavaan. 

Myös vihosta löytyy kannustavia ja piristäviä quoteja. Ajattelin että niiden lukeminen ja kirjoittaminen tuo hyvän mielen, mutta nyt mietittyäni se ei iha toimi. Kyllä ne on mukavia mutta, kun joudut etsimään ne tietyt sivut niiden kaikkien huonojen tekstien seasta, se ei ehkä enää toimi. Satun avaamaan sivun missä masennus on päässyt täysin valloilleen ja silmät harhaantuvat lukemaan muutaman lauseen, niin olisiko kannustavasta tekstistä ollut enää apua? Masennus kun on niin vahva ja dominoiva asia. Sitä ei pääse enää niin helposti karkuun, kun se on kerran päässyt valloilleen.

Vihossa on myös pari muuta quotea, mitkä voin kirjoittaa tähän.

''H.O.P.E. - Hold On Pain Ends.''

''Every day I'm little bit stronger.''

''Smile little Princess things get better.''

''I told another lie today,

And i got through this day, 

No one saw through my games.''

''My thoughts have destroyed me more than blades ever could.''

''A year ago, I would've never pictured my life the way it is now.''

Osa kannustavia, osa melko masentavia. Mutta ne on tullut ensimmäisenä mieleen ja ovat tuntuneet todella tutulta. Jos on jotain kysyttävää, niin saa kommentti boksiin laittaa tai jossain muualla somessa mistä minut löytää.

Nyt jatkan kahvin juomista ja katson Master Chef Australia 2016.

#7

Olen saapunut siit Lappeenrantaan. Sunnuntai iltana tulin kevyen syksyn ilman saattamana. Illat alkavat viilentyä merkittävästi. Olenkin pitänyt varmaa 4 päivää putkee villasukkiakin. Maantaina jouduinkin hammaslääkärin kidutustuoliin. Tuntui kuin takaraivoa olisi vedelty sirkkelillä. Myös se tunne kun saat hammaslääkkärin tuolissa täydellisen aiheen kauniiseen tekstin pätikään, mutta unohdat sen saman tien noustessasi ylös ja kun tartut oven kahvaan. No ideat menee ja tulee, ne pitäisi päästä saman tien kirjoittamaan ylös, eikä saisi viivytellä sitä yhtään.

        ''  Elämä alkaa niin hitaasti, että ei huomaa sen kuluvan. ''
                                                   - Pyhimys, ''Aina ku Aira''

Lainasin pari uutta kirjaa, koska toivoisin uppoutuvani niiden tarinoihin. On ihanaa lukea ja nauttia siintä, samalla kun unohtaa ihan ajan kulun, että pitsa kärähtää melkein uunissa tai myöhästyy bussista. Lainasin siis pitkästä pitkästä aikaa manga kirjan Koiria ja Isäntiä. Taitokin on tallella vielä niidenkin lukemisessa. (Mangoja luetaan siis ''takakannesta kanteen'' eli väärinpäin.) Sitten lähti mukaan ihan vieras, mutta mielenkiintoisen oloinen Mustat siivet- kirja. Alku vaikutti jo sen verran hyvältä, että lähti mukaan. Kerron siintä lisää kun olen lukenut enemmän. Sitten vielä yksi kirja, jota olen etsinyt kauan, mutta en ole saanut aikaseksi oikeasti etsiä sitä. Taivaan valkeat hevoset. Voi kuinka rakastuin tuohon kirjaan ensimmäisellä kerralla. Tämä on nyt kolmas kerta, kun luen tuon kirjan kannesta kanteen. Tarina on siinä kyllä vähän kliseinen ja ei mikään ihmeellinen, mutta silti se on jäänyt minulla jotenkin liian hyvin mieleen. Hyviä luku hetkiä siis minulle!

Olen alkanut myös kirjoittamaan vihkoon kaiken näköisiä asioita mitä mieleen tulee. Aina kun ei saa blogiin niitä tai ne ei pysy muistissa. Kirjoittelen sitten myös välillä vihostakin tänne tekstejä, jos pidän niitä itseni mielestä kivoina. Olen ennenkin kirjoittanut yhteen vihkoon kaikenlaista. Meinasin itseasiassa kaivaa sen tuolta ja laittaa blogiin niitä kirjoituksia. Se oli sitä aikaa ku halusin purkaa pahaa oloani vihkoon. Piirtelin, kirjotin, tuhersin, revin, teippailin asioita sinne. Siellä on myös pari hyvääkin teksitä seassa, mutta pää asiassa ei kovinkaan ilosia asioita.

Nyt ennen kuin lähtee käsistä kirjoittaminen, muutama kuva ja hieno fakta tähän loppuun!
Julkaisen varmaan vaikka huomenna sen vihosta tekemäni tekstin.

''jeni on ihana'' - jeni 2k16

#6.2

''Rakas päiväkirja...                    päivämäärä: 9.8.2016
Aika parantaa haavat, niinkuin myös merivesikin. Vessassa on rumat, vihreät kaakelit puolet seinästä sekä koko lattia. Vihaan vihreää. Kaikessa muussa paitsi kesässä.
 Sain paperi kukkakimpun baarimikolta, meidän vakiopaikasta. Väriaineilla koristeltuina.
  Nauroimme menun Dirty Cocktails nimille niin, että mahaan  koski.
   Olen melko onnelinen. Tulevaisuus stressaa, mutta se ei ole tämän hetken aihe. Myöhemminkin kerkiää murehtimaan.
 Nautin rannalla aaltojen äänistä, kuuntelen satunnaisesti youtubesta niitä, mutta nyt ne kuulee oikeasti. Se on todella rauhoittavaa.
 Siskoni on hyvin väsynyt, niinkuin minäkin. Hopertelee jotain puoli unessa. Ehkä minunkin olisi parasta käydä nukkumaan. Pari päivää aikaa vielä nauttia.
 Sulan värittäminenkin on hyvin rauhoittavaa, kun voi keskittyä vain tiettyyn kuvioon millä tyhjät kohdat värittää, kuten elämässäkin. Tyhjät kohdat täyetään jollakin.''

Kirjoitin tämän euforia kirjaan, jossa on erilaisia kuvia väritettäväksi, kirjoitus tehtäviä ja luovia asioita. Lukiessani nyt sitä uudestaan, mietin kuinka olin niin huoleton ja nyt itken jo toista kertaa hirveästä ahdistuksesta ja stressistä. Kuinka arki voi aiheuttaa tälläistä. Olen täysin hukassa minne aijon mennä ja mitä aijon tehdä. Sunnuntaina olisi tarkoitus kuitenkin suunnata Lappeenrantaan ja maanantaina onkin hammaslääkäri, mistä en tule nauttimaan... Mutta loppu viikko onkin ihan auki. Viikoloppuna olisi tarkoitus varmaan mennä entisten luokkalaisteni kanssa Kotkan Amarilloon parille.. tai muutamille.. tai jotain sinnepäin.

No haluan palata takaisin lomaan ja laittaa kamerasta muutamia kuvia ja tarinat niiden takaa!

Aurinko väritti iltaisin taivaan kauniin väriseksi. Harmi etten kameralla saanut ikuistettua niitä, joten ne ovat vain nyt omassa mielessäni. 

Siskokin räpsäisi muutaman kuvan joten halusin laittaa ne mukaan.

Ja sitt on muuten vain tykkään pelleillä pisimmällä putkella ja ottaa kuvia kaukaisista kohteista tai macro tyylisiä. 

Söpöyden ylikuormitus löytyi aivan läheltä meitä. Kummatkin siskoni kanssa ollaan kissarakkaita ja niitähän hotellilla ja kaduilla vilistikin. Löysimme myös ei edes montaa päivää vanhoja kissanpentuja läheisestä puistosta. Vauvoja oli 6, mutta epäilen että 7. Emo oli kyllä varmasti hylännyt yhden, kun se makasi juomakupin vieressä täysin riutuneena vain parin metrin päässä muista. Vähän teki kipeää, mutta niin joskus elämä toimii, heikoimmat ei pärjää.

Kukat täällä oli aivan taivaallisia. Isoja ja muhkeita, runsaita ja värikkäitä. Niitä löytyi joka nurkalta ja mikä voi olla kivempaa kuin kuvata kukkia. Myös läheltä löytyi tuollainen vesipuisto juttu. Siellä oli paljon erilaisia lähteitä ja iltaisin niihin syttyi erilaisia led-valoja eri väreissä.

Tämän kuvan sain juuri ja juuri otettua bussista matkalla lentokentälle. Ja otin tämän kuvan vielä tien toiselta puolelta, että minkäköhän kokoisia olisivatkaan aivan läheltä. Jos ikinä omistaisin ison takapihan, niin sieltä löytyisi aivan varmasti tuollainen.

Mikään muu lomalla ei ärsyttänyt tai haitannut, mutta kun Turkki on muslimi maa, niin viidesti päivässä kuuluu isoista kaiuttimista sitä älämölöä. Aamulla siihen saattoi herätä ja iltaisin kun yritit nukahtaan niin pamahtaa laulamaan. Myös niiden isojen yökkösten sirinä oli rasittavaa. Siritys kyllä loppui kuin seinään aina iltaisin tiettyyn aikaan. Ihan kuin niiden työpäivä loppuisi ja ne kävisivät nukkumaan.

 Matkalla huomasin myös maailman hienoimman keksinnön. Muslimi naisen uimapuku. Uskonnon takia heillä on se siveysjuttu, että vartalo ja hiukset pitää peittää isoihin liinoihin ja mekkoihin. Uimapuku oli saman tyylinen, se oli vain tehty uimapuvun kankaasta. Näimme rannalla muutamaankin otteeseen monia naisia keillä oli sellainen päällä. Myös plussaa on se, että ei pala ainakaan helposti!

Nyt ei tule suurempia enää oikein mieleen, joten menen tekemään nyt uudet kynnet ja korjaamaan unisiepparin, minkä ostin Alanyasta. (Kyllä onnistuin jo hajottamaan sitä vähän) Mutta loppuun vielä muutama hyvä biisi. 

#6.1

Olen vihdoin kotona. Eilen en jaksanut alkaa kirjoittamaan ollenkaan, kun olisi pitänyt kuvien kanssa tapella jonkun aikaa. Ja onnistuin myös tulemaan kipeäksi parina viimeisenä päivänä, joten yskä ja nuha ei nyt oikeen auta jaksamaan. Mutta nyt teen osan ja jatkan myöhemmin loman kertomisesta. Tähän postaukseen tulee kuvia puhelimesta ja ensi postaukseen kuvia kamerasta.

Kirjoitan muutamia tekstipätkiä mitä juolahti päähän matkan aikana, jotka kirjoitin myös ylös puhelimeen ja vihkoon. Matka kuitenkin oli oikein rentouttava ja mahtava! Yhtenä päivänä vain stressasin ja aloin hieman panikoida, mutta siintäkin selvittiin. Voin tiivistää loman sanoihin jotka on: Auringon ottaminen, hyvä ruoka, juominen, turkkilaisten miesten ignooraaminen, kuuma hiekka, vesi, ihana sisko, naurua, Bistro Bahama, Dirty Cocktails, wifi ja ''Miten meni noin niinkun omasta mielestä? - no ihan vitun hyvin.'' Voi miten tahtoisinkin takasin siihen huolettomaan herätykseen ja ajattomiin päiviin. Laitan tähän väliin tekstin puhelimestani, minkä kirjotin loman aikana. Sen jälkeen rutkasti kuvia ja vähän lisää tekstiä.

''Vihaan ihmisiä ketkä jättää hädän hetkellä yksin, kuin jättäisi mereen ilman pelastusrengasta ja lähtisi veneellä pois ja sanoisi samalla ''No nähdään rannalla ku oot uinu sinne.'' Eli vaikka kuinka voimat olisi lopussa yrität viimeisillä hengen vedoilla päästä niin rantaa, että jalat ylttää pohjaan. Ja se hetki kun sisällä avunhuudot tukkeutuvat kurkkuun ja ei saa huudettua apua. Siinä toivoisi viimeinkin jonkun huomaavan, että kuristut kuoliaaksi.''

Kuvissa on paljon kaikenlaista, mutta hieman voin kertoa muutamista tarinaa kuvien takaa. Eläimet ensimmäisenä ovat turistien houkuttelemiseksi. Hevoskärryt iltaisin on valaistettu led-valoilla ja papukaijaa sai pitää olkapäällä. Hevoskärryjä näkyi muutamia erilaisia ja eri hevosilla. Papukaijoja näimme vain 2.
Kävimme myös kävelemässä sataman tuntumassaja hieman aallonmurtajalla, jossa löysimmä kaiteen ketjuun kiinnitetyn sydämmen muotoisen lukon. Ajattelen aina, että sen on laittanu rakastunut pari yhdessä ja heittänyt sitten avaimen mereen. Niinkuin lukkokin heidän rakkaus on ikuista.
Juoma kuvissa tuleekin selväksi, että alkoholia meni myös jonkun verran. Mutta eräällä hattukaupalla jäimme juttelemaan hyvin suomea puhuvan miehen kanssa ja hän tarjosi meille granaattiomena teetä. Ja ai että, en ole koskaan maistanut mitään niin hyvää. Kävimme tukkukaupasta ostamassa sitä muutaman paketin kotiinkin.

Sitten hieman lisää kuvia ja tarinoita niiden takaa.

 Auringon ottaminen oli kyllä mukavaa puuhaa, vaikka 30 asteen lämmössä auringon alla tuntuikin välillä hieman polttelevalta. Mutta onneksi nyt kotona iho pääsee rauhoittumaan. Minun ihoni ku on hieman herkkä, mutta en pala kovinkaan helposti.
Kahvi oli melko pahaa siellä, koska ei tunnettu asiaa kun kahvinkeitin. Bistro Bahamassa se oli sentään siedettävää. Redbull oli melkeinpä ainoa energiajuoma mitä myytiin. En pahemmin nähnyt Batterya siellä päin.
Luin siskolta saamaani kirjaa ja se oli oikeasti tosi hyvä, vaikka hyvin tarkasti kuvailtu ja seksuaalisia kohtauksia mahtui mukaan myös. Mutta hyvin realistinen, eikä mitään ruusuilla tanssimista.
Ruususita puheen ollen, tuli niitäkin saatua. 1 oikea ja muutama paperinen. Kuulin vasta jälkeenpäin, että jos ottaa vastaan turkkilaiselta mieheltä ruusun, lupaudut hänelle vaimoksi. Joten taidan seuraavalla lennolla lähteä takaisin Joosepin luokse.
Maisemat oli myös suurta rakkautta siellä. Auringonlaskut oli todella kauniita, värjäten taivaan eri oranssin, vaaleanpunaisen ja sinisen sävyissä. Aivan kuin vesiväreillä maalattu. Ja aaltojen äänen voin vieläkin kuulla korvissani, kun vaahtopäät iskeytyvät rantahiekkaan.

En halua tehdä tästä nyt liian pitkään ja jatkan huomenna #6.2 kirjoittamista, katsotaan tuleeko vielä sitten yksi, kun kuvia kuitenkin on ja paljon kerrottavaa vielä.