raiteilleen.
Parantumista ei auttanut kyllä yhtään viime viikolopun rilluttelu. Piti siis lähteä perjantaina jakamaan vain hetkeksi Petrin kanssa rannekkeita kadulle. No, kuitenkin Niina väänsi meille isot kännikannut ja lipitinkin sitä varmaan 5 tuntia. Sinä iltana ei mennyt, kuin yksi ja niin myös lauantaina. Mikään juoma ei maistunut, mutta hauskaa oli silti Kotkan Amarillossa. Hiki ja nauru oli herkässä, kun tanssimme hyvien biisien tahdissa väkijoukossa. Harmi vain juttelu oli vaikeaa kavereiden kanssa, koska jostain syystä heräsin ilman ääntä. En ollut huutanut yhtään edellis iltana, mutta voi olla kun kävelin ilman kaulahuivia kaupungilla, niin otti siintä sitte kuumaa.
Olen vihdoin saanut aikaseksikin asioita. Autokoulu on hoidettu ja vielä pari hammaslääkäri kertaa ja toisen viikkotunnin sain myös Raijan tallilta. Sain myös hommattua kimppakyydin maanantaille, ehkä alan pian saamaan kavereita sieltä. Harmi kuitenkin, jos ensi vuonna joudun jättämään tämän paikkakunnan. Hain nimittäin Tampereelle poliisikoulutukseen. Kyllä, uskokaa tai älkää. Vaikka minäkin olen pieni, olen pippurinen. Suurimmaksi haasteeksi taitaa tullakkin fyysiset soveltuvuuskokeet. Pitäisi alkaa varmaan treenaamaan, mutta olen hyvin laiska. Toivottavasti selviän muista kokeista paremmin sitten. Odotan innolla ttuleeko sähköpostia valintakokeisiin. Mutta se asia on myöhemmän ajan juttu.
Keskitytään tähän hetkeen vain. Olen tällä hetkellä sängyssä. Kuuntelen tällä hetkellä We don't talk anymore - Charlie Puth feat. Selena Gomez. Minulla on tällä hetkellä hollantilaiset letit. Mahaani koskee syötyäni suklaata. . Ajattelin jatkaa youtubesta sarjani katsomista. Televisiosta tulee täysin tyhmä ohjelma. Sängyssä on juuri uudet lakanat. Sääreni tuntuvat ihanan sileältä. Oloni on hyvin levollinen.
