#2

Ah, olin siskoni kanssa yhden yön mökillä ja tulin nyt käymään kotona nopeesti. Äitin kanssa lähetään sitte takasin illemmalla. Koirat jäi sinne iskäni veljen kanssa oleskelemaan, turha ne olisi ollut ottaa mukaan. Mökillä on ihan kivaa, vaikka pienenä oltiin että siellä on niin tylsää, mutta tää oleskelu on ihan ok. Ehkä musta tulee kohta aikuinen, kun ajattelen näin. No oltiin myös 2 ja puoli tuntia mustikassa ja sienessä siskon kanssa. Juteltiin myös paljon meidän matkasta, missä ollaan tasan viikon päästä.

Nyt pusken vaa päähän tosi rauhallista ja jopa masentavaa, mutta samalla toiveikasta musiikkia. Nyt on niin vaikea hetki elämässä, että en osaa ajatella päivää pidemmälle mitä tulee tapahtumaan. En näe selkeästi tulevaisuuttani, kaikki tuntuu todella blurratulta. Oon aina stressannu mun tulevaisuutta ja mitä tulee vielä tapahtumaan, joten kai tää on ihan hyvä että en pysty oikein ajattelmaan niin en stressaiskaa niin paljon. Viikonlopun suunnitelmatkin vähän auki. Unioniin oon menossa teemabileisiin perjantaina ja lauantaina, mutta nukkumapaikka ja kyyti on hieman auki. Kämpille pääsisin nukkumaan, mutta kyytiä ei ole. Näen nyt jo itseni sataman penkillä istumassa kello 6.00 aamulla ihailemassa vedessä keinuvia veneitä. Jopa toivon että niin tapahtuu, koska kerran olen ollut 5-6 aamulla satamassa ja siellä on niin ihanan rauhallista, että tuntuu että kaikki on vaan liian hyvin.

Otan koneen mukaan viikonlopuksi Lappeenrantaa, joten jos tuleeki fiilistä kirjottaa ni pääsen ainaki avautumaan jonnekkin. Vähän pelottaa, mutta kuka lupas että maailma on helppo paikka? Lähden huomenna mökiltä suoraan sitte Lappeenrantaa parin pysähdyksen kautta. Sunnuntaina taidankin ottaa Tuutikin (Mikon, mutta en osaa sanoo oikeella nimellä enään) ja hänen avovaimonsa Iidan kyytiin Kotkasta/Karhulasta ja pudotan Porvooseen. Pääseepähän näkemään heitäkin pitkästä aikaa.

Kello on vasta 11.33 ja en yhtään tiedä mitä tekisin. Aattelin kuitenkin lenkillä käydä vähän ajan päästä. Saisipa siintäkin rutiinin omaan päivään, kun tuntuu etten liiku ollenkaan ja muutenkin olen halunnut hieman ''kiinteytyä''. Olen kyllä aina ollut melko hoikka, mutta murrosiässähän sieltä tulikin ne muodot. Nyt tuntuu, että vähän voisi kiinteytyä tietyistä kohdista. Ehkä siihenkin saa jonkun näköisen inspiraation siihenkin hommaan. Voisi auttaa myös tämän masennuksen kanssa, kun pääsee ulkoilmaan liikumaan eikä nyhjötä sängyn pohjalla.

En muistanukkaa kuinka mukavaa tämä kirjottaminen on ja tästäkin tuli aika pitkä teksti, mutta koitan pysyä hyvän maun rajoissa. Joten vielä muutama kuva tähän perään ja varmaan viikonloppuna seuraava teksti.