Elämä tuntu sillä hetkellä niin hetkelliseltä pilkun jälkeen. Oli kyllä aihetta hymyyn lauantai iltana, mutta silti tuntui haikealta. Olisin niin halunnut huolehtia, mutta päädyin kuitenkin yksin kotiin nukkumaan. Ja sekään ei auttanut siis oloon 4 tunnin yö unet ja yksinäisyys. En osaa kuvailla tätä tunnetta, mikä valtaa mun kehon sekä mielen.
No oli mukavaa kuitenkin ajella vaihtelevassa säässä kotia kohti. 100 kilometrin sisällä siis näin varmaan 6 eri säätä. Aurinko paistoi, vettä satoi, rakeita tuli, perkeleen tuulista, käpyjä satoi ja kunnon trippi sateenkaaren väreissä. Kuinka tyytyväinen olin perille päästyäni. Ihmettelin, että siinä koomassa en ajanut ojaa. Vähän tuli kyllä seilattua autolla, mutta hengissä vielä, vaikka en tiedä haluaisinko olla.
No kuitenkin siskon ja minun lomareissu piristää ainakin hieman mieltäni, että en ihan ole loppu. Tällä hetkellä vain olen. En osaa tuntea juuri nyt mitään. Olen kai liian väsynyt ajattelemaan yhtään mitään. Pyhimys kyllä rauhoittaa mieltä. Ärsyttää, että en tunne oikein nälkääkään. Viikonloppu menty todella niukalla ruokavaliolla et ei tosikaan. Tekee tosi hyvää se ja ryyppääminen. En tiedä siis haluaisinko syödä, kun ei ole nälkä, mutta tekisi vain mieli syödä. Olen kyllä tosi laiska tekemään mitään ruokaa. Ehkä tästäkin illasta selviää taas huomiseen aamuun ja uuteen päivään. Muutama kuva vielä ja suosikki biisejä. Olkaat hyvä. ♥
